Seuraa somessa

Identiteettikriisin loppu - kuinka linjanaisesta tuli linjanainen



By  Minttu     maaliskuuta 20, 2018    Tunnisteet:,,,, 
Jaa mikä hitsin identiteettikriisi? No katsokaas, jenkkifutiksessa on kamalasti (ihan heprealta kuulostavia) pelipaikkoja - niin paljon, että siinä viidakossa menee pieni ihminen ihan sekaisin. On pelinrakentajaa, sentteriä, pallonkantajaa, tukimiestä, linjamiestä ja niin edelleen... Pelipaikkojen syvimpiin ominaisuuksiin tai vaatimuksiin sen kummemmin pureutumatta alkoi jossain vaiheessa mietityttää, että mitähän paikkaa sitä oikeasti tulee pelaamaan. Tämä tietysti omalta osaltaan aiheutti päänraapimista ja harmaita hiuksia, koska halusin päästä HETI kiinni pelipaikkakohtaiseen oheisharjoitteluun enkä vaan heilutella raajojani salilla ilman sen kummempaa päämäärää. Vanha kilpaurheilija heti nostamassa päätään, näättehän! :D

Jossain vaiheessa aihe alkoi mietityttää sen verran, että tein vähän muistiinpanoja oman pelipaikkahahmottelun tueksi. Ny tulee sitä raakaa faktaa - lähinnä niiden vajavaisuuksien osalta! :D
  • hanurijalkanen: pituudella ei tätä naista ole ainakaan siunattu - pikemminkin sen sijaan sillä horisontaalitasoon sijoittuvalla pituudella...
  • satasen vedot: vanhat lukijat jo tietävät, tämä nainen ei ole pikajuoksija...
  • tahmatassu: ... tai sitten ei. Niin paljon kuin tykkäänkin silitellä tuota soikean muotoista palloa, let's face the facts: se ei halua pysyä mun näpeissä niin paljon, että tekisin silittelyä ihan peleissä asti.

... näiden kolmen jälkeen vedin yli laitahyökkääjän, keskushyökkääjän, kulma- ja takapuolustajan pelipaikat.

  • vihreä: Siinä vaiheessa, kun en ymmärtänyt noin puoliakaan, mistä puhutaan, oli todettava, että pelin aivoiksi saatan olla vielä "vähän" noviisi. Enkä kyllä usko, että musta olisi edes kymmenenkään pelivuoden jälkeen siihen hommaan: hatun nosto siis vaan kaikille pelinrakentajille! Nää tyypit tietää kaiken, noin niinkun muun muassa!

Muutamalta itse palloa pelaavalta/valmentavalta ystävältä ohimennen kysellessäni, mihin pelipaikalle he uskaltaisivat mut lätkäistä sain aina yksioikoisesti vastaukseksi tukinaisen. Se oli itse asiassa pelipaikka, josta mä itsekin olin salaa haaveillut, mutta joka toisaalta jännitti ihan superpaljon: tukinaiset on nimittäin ainakin itselleni kentän suvereeneja dominoitsijoita, jotka saa pudotella niitä kunnon pommeja! Olin kuitenkin jokseenkin epävarma itsestäni ja kyvykkyydestäni hoitamaan niin isoa tonttia heti tulokaskaudella, joten kuoppasin tukinaishaaveet - ainakin toistaiseksi. 

Mitenkäs sitten kävikään? Minä ja rautaa rakastavat reiteni päädyttiin kuitenkin loppujen lopuksi linjaan: tämä oli toisena allekirjoittaneen toivelistalla! Linjapelaajat nostaa rautaa. Paljon. Kiitos kyllä mulle, lisää limppuja tankoon, lisää kyykkyhaasteita! Olin lopputuloksesta enemmän kuin tyytyväinen. Nyt ei tartte juosta, vaan saan edelleenkin jatkaa mun kakkosrakkauden parissa - ja parhaimmassa tapauksessa pistää myös pommeja niitä tukinaisia vastaan! :D

Naurunälkä? Käyhän kurkkaamassa, miltä eri pelipaikat ja valmentajat näyttävät parodioituina (videon vasemmasta yläkulmasta löydät lisää videoita) - saatoin meinaan ehkä muutaman naurukyyneleen tirauttaa näitä katsellessani:


Alussa treenasin jonkun aikaa eri päivinä eri pelipaikoille tarkoitettuja harjoitteita ihan vain varmistaakseni kaikkien fyysisten ominaisuuksien tasapuolisen kehittymisen. Heti kun pelipaikka alkoi hahmottua oli huomattavasti helpompaa iskeä kiinni pelipaikkakohtaiseen off season-/oheisharjoitteluun. Tämä on itselleni erittäin tärkeä osa kauteen valmistautumista ja halusin tehdä tämän(kin) osion mahdollisimman hyvin ja tarkoituksenmukaisesti, perfektionisti mikä perfektionisti.

Treeniohjelmaan tuli paljon raskaita koko kroppaa kuormittavia perusliikkeitä sekä maksimivoimaa että räjähtävää voimaa hakien. Juoksun osalta ei enää pitkiä sprinttejä, vaan muutama kymmenen jaardia täysiä erityisesti ensimmäisiin jaardeihin keskittyen. Jalkatyöskentelyä, paljon. Kaikki mut tuntevat tietävät myös, että mulla on syvä vihasuhde keskivartalon treenaamiseen (hei kuka jaksaa oikeesti vääntää vatsalihaksia?!?! Tylsää hommaa!), mutta tämänkin myötä on keskivartalon päämäärätietoinen treenaaminen tullut taas mukaan ohjelmaan. Kesäpalikat 2025 - täältä tullaan!

Tänään viimeisetkin urheilijan identiteettikriisin rippeet on karistettu, sillä nyt se on virallista: kesällä mun lempinumero tulee olemaan #73! Yht'äkkiä alko jotenkin kamalasti jännittää! Iik!



Minttu

Minttu on alunperin Mansesta Helsinkiin muuttanut urheiluintoilija, joka löytää itsensä jatkuvasti viemästä itseään mukavuusalueen ulkopuolelle. Lempiväri: punainen (TIÄTTY!)

Ei kommentteja:


INSTAGRAM @mminttunen